Jos jokin on hyvästä, niin nahkasaappaat

Villasukka, tennissukka, sukannukka, reikäinen sukkarukka. Näin syksyn alettua vanhatkin nahkasaappaat peittävät kaikki edellämainituista tyylillä ja kiitettävästi, sekä suojaavat ihanasti kylmältä. ♡

Testing testing

Moi! Tättärää!

Koobra feat Joanna - Something Real

10:48

Aqua - Lollipop (Candyman

21:31

Avicii vs Nicky Romero - I Could Be The One (Nicktim) Little Boots - Earthquakes (Fytch & 39's Rework) P.S. Huomenna työhaastattelu, hui! 8)

Sick, sjuk, kipeä

Ulkona harmaata, päähän sattuu. Luulin hetken aikaa eilen, että pitää lähteä päivystykseen pääkivun takia, sitten onneks Burana åttahundra helpotti. Niin, eilen myös sain selville, etten läpäissyt ruotsin tenttiä, mikä ei kyllä yllättänyt. Nukuin melkein koko eilisen päivän pahoinvointia pois, välillä heräsin muutamaksi tunniksi katselemaan telkkaria/selaamaan nettiä/tekstailemaan.

Olin edellispäivänä lääkärillä, joka oli sellainen jollain "omalla tasollaan" oleva tapaus. Se näytteli mulle puolet ajasta Terveyskirjasto-sivustolta kuvauksia mun oireistani, välillä heitti puhetta väliin ja välillä taas vaan skrollaili sivuja ja yliviivasi hiirellä lauseita. Se naurahti ylimielisesti ja väänteli kasvojaan kun kerroin, miten olen vaivaani hoitanut toisen lääkärin ohjeistuksella. Kun kysyin, kuinka pitkään tämän vaivan kanssa pitäisi elää ennen kuin pääsee jatkotutkimuksiin spesialistille, hän sanoi, ettei ole koskaan ketään sinne vielä joutunut lähettämään. Loppujen lopuksi tajusin olevani ulkona huoneesta, mutta en tiennyt, mitä mun oikeastaan kuuluisi jatkossa nyt tehdä (vaikka kyllä kyselin itse). Loistavaa!

Ja jos nyt palataan vähän taaksepäin, niin kaiken lisäksi multa meni tää lääkäriaika ekalla kertaa ohi. Tämä ehkäpä sen takia, kun eräs hoitaja kehotti siirtymään toisaalle, sillä lääkäri kuulemma vaihtoi huonetta. Mulla oli jonotusaika sairaanhoitajalta, ja muutenkin tuolla olen tottunut sellaiseen, että oma varattu aika on keskimäärin 2 tuntia myöhässä, niin en osannut mennä kyselemään vastaanottoni perään kuin vasta siinä kohtaa, kun paikat näyttivät menevän neljän alla kiinni. Sitten pääsin uuteen jonotukseen ea:n puolelle.

Eilen aamulla vääntäydyin korvien huuhteluun, sillä en voinut enää niitä peruuttaakaan, ja voimani onneksi riittivät sinne asti. Siinäkin oli sähläystä alussa, sama kokematon hoitaja kuin eilenkin kyseessä. Hän siis kertoi olevansa tuore alalla. Olen kerran aiemmin ollut korvien huuhtelussa, ja tämä oli paljon kivuliaampi kokemus; se ruisku millä korviani huuhdottiin, hajosi varmaan viisi kertaa toimituksen aikana, kun paine oli niin kova. Hoitaja kyseli multa muutamaan otteeseen, huuhdotaanko vielä, ja sitten lopulta koko juttu päättyi siihen, että kipeämpään korvaani sattui _aivan_saatanasti_, kun joko paine tuli niin sietämättömän lujaa, tai sitten ruiskun pää tökkäsi jonnekin syvälle. :( Kyyneleet kihosivat kivusta silmiin ja säikähdin, että korvasta tulisi verta (ei onneksi tullut). En mä osannut sille hoitajallekaan suuttua, kun ei se sitä tarkoittanut, ei vaan oikeen osannut.

Lisäksi tällä viikolla on sattunut muitakin tylsiä juttuja, ja vaikkei nää näin kirjoittettuna näytä niin suurilta, mulle alkaisi jo riittää. :P Eniten harmittaa se, että joudun olemaan kaksi päivää työharjoittelusta poissa, ja  että oikeastaan mun suunnitelmat kaikesta siitä mitä tällä viikolla meinasin saada tehtyä, ovat jäissä. Kiitos ja kuittaus, joskus on hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ulos.

Heart

“My heart is afraid that it will have to suffer.”

“Tell your heart that the fear of suffering is worse than the suffering itself."

- Paulo Coelho -

Ahne on hyvä ottaan mutta käs vapisee, jos antaa tarttis

Vaikka on ehkä vähän hassua ajatella elämäänsä vuosittain (miten muka mun elämäni on muuttunut vaikka viikon takaisesta, muuta kun että olen viikon vanhempi ja tietenkin vietävästi viksumpi), niin jotenkin kuitenkin on miellyttävää miettiä, minkälaisia tuuletuksia haluaisi näin uuden vuoden alussa elämäänsä tehdä, ja minkä soisi säilyvän.

Luin viime vuoden lopulla jostain vanhasta naistenlehdestä artikkelin painonhallinnasta, ja eräs lause jäi mieleeni pyörimään. En nyt muista sanatarkkaa muotoa, mutta asia oli kuitenkin ”Sinun ei tarvitse kieltää mitään (?) itseltäsi (ruokavaliossasi), mutta sinun ei myöskään tarvitse syödä kaikenlaista. Kohdassa siis tarkoitettiin sitä, ettei tarvitse ajatellaan syömisiään negatiivisena rajoitusten sarjana, vaan kaikenlaista skeidaa ei tarvitse ”alentua” syömään. Hitto mä etsin kohta sen lehden käteeni, tuntuu etten saa tätä yhtään niin hienosti ilmaistua kun haluaisin. :D Ja eräs (voima)lause, joka tätä ajatusta vielä ryyditti, kuului jotenkin näin: ”Epäterveellisessä ruokavaliossa ei ole kyse tarpeesta, vaan haluista.” Ts. minun ruumiini ei tarvitse kuppikakkua voidakseen hyvin (mieli onkin sitten jo aivan eri asia ;)). En koe rajoitusten toimivan itselläni muuten kuin provosoivaan suuntaan, positiivinen näkövinkkeli antaa aivan toisenlaisen ponnen. Ja jos joku tätä joskus lukee, saa hän toivottavasti etsiskelevästä ilmaisustani poimittua sen positiivisen kipinän, minkä minä alkuperäisestä kirjoituksesta sain.

Tästä siis yhteenvetona se, että vaikka syön lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena voi olla lihominen, en tuskin voi vastuuttaa runsaassa vuodessa tapahtuneesta runsaan kahdenkymmenen (20) kilon lihomisesta muita kuin omaa kättäni. Ja kun näillä elämäntavoilla ei muutosta näytä tapahtuvan kuin koko ajan hevimpään suuntaan, on aika miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko rasittaa ruumistani ravinnolla, joka väsyttää ja lihottaa (eikä myöskään tee terveemmäksi), vai haluanko nauttia elämästäni täysin rinnoin ehkä vähän pienemmällä rintavarustuksella (t*tsit on mulla se paikka, josta muuten ”ylimääräinen” ekana lähtee pois)? Olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, ja kun tässä on tullut keskityttyä itsensä henkiseen tutkiskeluun, voisi olla nyt aika tutkia kehonsa potentiaalia. Pienin askelin, ne hirmuisat hikilenkit (who am I kidding, alle viisi minsaa juoksua ja happikuolema, ei siinä hikikään ehdi tulla) kun tuppaavat kaatamaan kauniit ajatukset fyysisen hyvinvoinnin kohottamisesta alta aikayksikön. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

P.S. Opin ensimmäisellä lukukaudella koulussa ainakin sen, että oikeinkirjotustaidossani on uusi puute, ”joka” ja ”mikä” –sanojen toistuva väärinkäytös. Äää mä_en_vaan osaa! :D