Sick, sjuk, kipeä

Ulkona harmaata, päähän sattuu. Luulin hetken aikaa eilen, että pitää lähteä päivystykseen pääkivun takia, sitten onneks Burana åttahundra helpotti. Niin, eilen myös sain selville, etten läpäissyt ruotsin tenttiä, mikä ei kyllä yllättänyt. Nukuin melkein koko eilisen päivän pahoinvointia pois, välillä heräsin muutamaksi tunniksi katselemaan telkkaria/selaamaan nettiä/tekstailemaan.

Olin edellispäivänä lääkärillä, joka oli sellainen jollain "omalla tasollaan" oleva tapaus. Se näytteli mulle puolet ajasta Terveyskirjasto-sivustolta kuvauksia mun oireistani, välillä heitti puhetta väliin ja välillä taas vaan skrollaili sivuja ja yliviivasi hiirellä lauseita. Se naurahti ylimielisesti ja väänteli kasvojaan kun kerroin, miten olen vaivaani hoitanut toisen lääkärin ohjeistuksella. Kun kysyin, kuinka pitkään tämän vaivan kanssa pitäisi elää ennen kuin pääsee jatkotutkimuksiin spesialistille, hän sanoi, ettei ole koskaan ketään sinne vielä joutunut lähettämään. Loppujen lopuksi tajusin olevani ulkona huoneesta, mutta en tiennyt, mitä mun oikeastaan kuuluisi jatkossa nyt tehdä (vaikka kyllä kyselin itse). Loistavaa!

Ja jos nyt palataan vähän taaksepäin, niin kaiken lisäksi multa meni tää lääkäriaika ekalla kertaa ohi. Tämä ehkäpä sen takia, kun eräs hoitaja kehotti siirtymään toisaalle, sillä lääkäri kuulemma vaihtoi huonetta. Mulla oli jonotusaika sairaanhoitajalta, ja muutenkin tuolla olen tottunut sellaiseen, että oma varattu aika on keskimäärin 2 tuntia myöhässä, niin en osannut mennä kyselemään vastaanottoni perään kuin vasta siinä kohtaa, kun paikat näyttivät menevän neljän alla kiinni. Sitten pääsin uuteen jonotukseen ea:n puolelle.

Eilen aamulla vääntäydyin korvien huuhteluun, sillä en voinut enää niitä peruuttaakaan, ja voimani onneksi riittivät sinne asti. Siinäkin oli sähläystä alussa, sama kokematon hoitaja kuin eilenkin kyseessä. Hän siis kertoi olevansa tuore alalla. Olen kerran aiemmin ollut korvien huuhtelussa, ja tämä oli paljon kivuliaampi kokemus; se ruisku millä korviani huuhdottiin, hajosi varmaan viisi kertaa toimituksen aikana, kun paine oli niin kova. Hoitaja kyseli multa muutamaan otteeseen, huuhdotaanko vielä, ja sitten lopulta koko juttu päättyi siihen, että kipeämpään korvaani sattui _aivan_saatanasti_, kun joko paine tuli niin sietämättömän lujaa, tai sitten ruiskun pää tökkäsi jonnekin syvälle. :( Kyyneleet kihosivat kivusta silmiin ja säikähdin, että korvasta tulisi verta (ei onneksi tullut). En mä osannut sille hoitajallekaan suuttua, kun ei se sitä tarkoittanut, ei vaan oikeen osannut.

Lisäksi tällä viikolla on sattunut muitakin tylsiä juttuja, ja vaikkei nää näin kirjoittettuna näytä niin suurilta, mulle alkaisi jo riittää. :P Eniten harmittaa se, että joudun olemaan kaksi päivää työharjoittelusta poissa, ja  että oikeastaan mun suunnitelmat kaikesta siitä mitä tällä viikolla meinasin saada tehtyä, ovat jäissä. Kiitos ja kuittaus, joskus on hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ulos.

Ahne on hyvä ottaan mutta käs vapisee, jos antaa tarttis

Vaikka on ehkä vähän hassua ajatella elämäänsä vuosittain (miten muka mun elämäni on muuttunut vaikka viikon takaisesta, muuta kun että olen viikon vanhempi ja tietenkin vietävästi viksumpi), niin jotenkin kuitenkin on miellyttävää miettiä, minkälaisia tuuletuksia haluaisi näin uuden vuoden alussa elämäänsä tehdä, ja minkä soisi säilyvän.

Luin viime vuoden lopulla jostain vanhasta naistenlehdestä artikkelin painonhallinnasta, ja eräs lause jäi mieleeni pyörimään. En nyt muista sanatarkkaa muotoa, mutta asia oli kuitenkin ”Sinun ei tarvitse kieltää mitään (?) itseltäsi (ruokavaliossasi), mutta sinun ei myöskään tarvitse syödä kaikenlaista. Kohdassa siis tarkoitettiin sitä, ettei tarvitse ajatellaan syömisiään negatiivisena rajoitusten sarjana, vaan kaikenlaista skeidaa ei tarvitse ”alentua” syömään. Hitto mä etsin kohta sen lehden käteeni, tuntuu etten saa tätä yhtään niin hienosti ilmaistua kun haluaisin. :D Ja eräs (voima)lause, joka tätä ajatusta vielä ryyditti, kuului jotenkin näin: ”Epäterveellisessä ruokavaliossa ei ole kyse tarpeesta, vaan haluista.” Ts. minun ruumiini ei tarvitse kuppikakkua voidakseen hyvin (mieli onkin sitten jo aivan eri asia ;)). En koe rajoitusten toimivan itselläni muuten kuin provosoivaan suuntaan, positiivinen näkövinkkeli antaa aivan toisenlaisen ponnen. Ja jos joku tätä joskus lukee, saa hän toivottavasti etsiskelevästä ilmaisustani poimittua sen positiivisen kipinän, minkä minä alkuperäisestä kirjoituksesta sain.

Tästä siis yhteenvetona se, että vaikka syön lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena voi olla lihominen, en tuskin voi vastuuttaa runsaassa vuodessa tapahtuneesta runsaan kahdenkymmenen (20) kilon lihomisesta muita kuin omaa kättäni. Ja kun näillä elämäntavoilla ei muutosta näytä tapahtuvan kuin koko ajan hevimpään suuntaan, on aika miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko rasittaa ruumistani ravinnolla, joka väsyttää ja lihottaa (eikä myöskään tee terveemmäksi), vai haluanko nauttia elämästäni täysin rinnoin ehkä vähän pienemmällä rintavarustuksella (t*tsit on mulla se paikka, josta muuten ”ylimääräinen” ekana lähtee pois)? Olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, ja kun tässä on tullut keskityttyä itsensä henkiseen tutkiskeluun, voisi olla nyt aika tutkia kehonsa potentiaalia. Pienin askelin, ne hirmuisat hikilenkit (who am I kidding, alle viisi minsaa juoksua ja happikuolema, ei siinä hikikään ehdi tulla) kun tuppaavat kaatamaan kauniit ajatukset fyysisen hyvinvoinnin kohottamisesta alta aikayksikön. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

P.S. Opin ensimmäisellä lukukaudella koulussa ainakin sen, että oikeinkirjotustaidossani on uusi puute, ”joka” ja ”mikä” –sanojen toistuva väärinkäytös. Äää mä_en_vaan osaa! :D

Illan pohdinnat

Lieneekö loishäätöä ryhtymisrajoitteisuudessa riutuvalle? Onneksi oivalsin tekemisen taian - nyt näytin tekstiä tietokoneennäytölle ja juoksutin sormia sukkelaan, jo joutui tehtävä tehdyksi. Huomenna hymyilyttää, tai tänään.

Vielä valloittamatonta - tulevaisuudessa tehtyä. Kepeää, kuomaseni!

P.S. Perfektionismista paussia, Juurta jaksain!

08/11/12

M83 - Midnight City

Haeskelin jotain tunnelmaan sopivaa kappaletta, ja joutuub tarjos tätä. Käy. Seuraavaksi iltapala ja sit sänkyyn kattelemaan vähän viel jotain telkkarista ennen nukahtamista. Kynnet piti lakata, mut en ehtint! Ehkä huomenna. Viikonlopuksi kotiseudulle kaverin avovaimon (joka on kynsi-ihminen!) synttäreille, ja vanhempiakin moikkaamaan, taas pitkästä aikaa! :)))

Testiteksti 2

Ikävä kirjoittelua, niin vähän muka aikaa sille. Värjäsin muuten sunnuntaina tukkani, ja nyt se on ihanan (juurikasvullisen) blondin sijaan tasaisen tuhkanharmaa, silmäni itkevät verta! :'D
Kuvitukseksi pari vanhaa kuva uudesta opiskelukaupungistani Helsingistä.

Jiiiiiiiiihaaaaaa!!!

Huomenna ehkä jo kotiin!!! :')

Halvalla (hyvää?)

Terve taas!

Tai pikemmin sairas. Ekaa kertaa olen sairaalassa sisällä osastolla, tänään tulee eka viikko täyteen. Pääsen ehkä jo ensi viikolla kotiin, toivottavasti. En mainitse tässä kohtaa ainakaan tarkemmin mikä mulla on, sillä en halua luoda a) itselleni b) tätä mahdollisesti lukeville jotain pelkotiloja joidenkin mahdollisten kommentoijien jutusta, mutta siis kyseessä ei pitäis olla mitään sinäänsä vakavaa kun saan hoitoa, pitkäkestoinen tauti vain.

Kova ikävä jo avomiestä (joka kylläkin joka päivä on käynyt täällä), kotia ja koulua. Junamatkaa koululle. Ihmisiä siellä. Luentoja. Lähikauppaa ja minun pieniä kasveja, joilla ei ole edes kaikilla paikkaa vielä uudessa kodissa, ukkelin ja minun. Me muutettiin runsas kuukausi sitten yhteen, jolloin musta tuli espoolainen, ja 1,5 kk sitten koululainen, amk-opiskelija. Välillä vielä vaikea uskoa tätä kaikkea, oon niin onnellinen! :)

Oon tässä ollu herkkis-fiilareissa, (tai no niin no, ensin soi Kotiteollisuuden Kivireki ja seuraavaksi seuraava kappale, tasapainoa?! :D), ni kuuntelin taas korvat hunajassa Jenni Vartiaista. Sillä naisella on kyllä niin kaunis ääni, melkeen sama mistä se laulaa niin tulee tippa linssiin. :) Kuulostais muuten aika hyvältä, jos tässä laulais duettona/taustalla semmonen lämmin-pehmeä-herkkä-ääninen mies, voikun saisin sen mun päästä teidän kuuluville. <3

Jenni Vartiainen - Halvalla

Koulussa on nyt paljon rästihommia oottamassa, kun satuin sitten sairastumaan juuri ekaksi koeviikoksi. Onneksi yhden seminaaritehtävän pääsin jo puolittain läpi, siihen meni moooonta tuntia, ja multa jäi koko homma vaan seminaaripäivää vaille valmiiksi, mutta olin silti varma, että se on tehtävä uusiksi. Olen niin kiitollinen ryhmäläisilleni, jotka vakuuttivat minun olleen aktiivinen ryhmäläinen, sekä opettajille, jotka minut päättivät päästää läpi (sillä ehdolla siis, että osallistun vielä johonkin tulevaan seminaaripäivään tasavertaisuuden nimissä). <3

Sitten vielä jotain aivan muuta! Kuinka moni on kokeillut luonnonvärjäilyjä tukkaan? Siis kasvivärejä? Pikaisen tutkinnan mukaan Logona saattais merkkinä olla kokeilemisen arvoinen, kun mulla siis tuli viimeksi värjätessä poltetta päänahkaan, enkä tiedä, uskallanko enää käyttää tavis-värejä. :/ Ongelmana on vain se, että mä olen aika blondi...enkä tahtoisi kamalasti tummentua. Hjelp! Tässä kuitenkin väri, jota meinasin, et vois ehkä uskaltaa koittaa; Logona - Kullanvaalea. Mitä luulette, tulis sutta vai superia?

Uudestisyntynyt

Olen ollut monta päivää epävireinen. En oikeastaan ole varma, puhutaanko päivistä vai muutamasta viikosta. Itsessään ei ole ollut oikein hyvä olla, pää ajatuksineen on tuntunut vieraalta. Unelmaksi olettamani työ on osoittautunut alkumetreiltä alkaen joksikin muuksi, ei alan vaan paikan takia. Olen ollut väsynyt ja hukassa.

Eilen oli tarkoitus mennä ripeästi töiden jälkeen ulos simailemaan kaverin kanssa, mutta suunnitelmat peruuntuivat nujertavan flunssan takia. Itse olen flunssassani jo ihan loppusuoralla, joten päätin, että voisin olla tehokas ja tehdä pientä inventaariota turhista tavaroistani. Hankin jopa muutaman siiderin ja yhden oluen siivittämään kaappisiivousta, mutten ehtinyt kuin juoda niistä yhden salaatin kera kun sammuin sängylle. Havahduin siitä välillä, kävin suihkussa, huomasin migreenimäisen päänsärkyni lauenneen Buranan ja nokosten avulla, lueskelin blogeja kännykällä, katselin telkkaria, ja nukahdin taas. Heräsin poikaystävän tekstariin, vastasin siihen, kävin koneella pyörähtämässä ja nukahdin taas. Nukuin yli yön välillä hereille havahtuen, havaitsin television jääneen päälle, mutten herännyt niin paljon, että olisin sen ymmärtänyt sammuttaa. Nousin ylös pesemään hampaat 7:38, ja olen siitä asti valvonut aivan uutena ihmisenä. Tai siis sinä vanhana tuttuna, minuna. ♥

Coldplay - Paradise

"And so lying underneath those stormy skies
She'd say "Oh, ohohohoh I know the sun must set to rise."

Mitä Sinulle kuuluu?

Nimipäiväkahveilla

...tai oikeastaan hirvikeitolla ja notkuvan herkkupöydän äärellä muutamaisella Pepsi Max-lasillisella, mutta eihän tässä nyt niin tarkkoja olla. Dallaspullat näyttivät yöllä mielestäni kauniimmilta kuin nyt rahkatäytteen laskettua jääkaapissa, mutta makua se ei haitannut. :) Muistan muuten aamuyöllä heränneeni nuuskimaan pullantuoksua, ja olin jo lähdössä mussutusretkelle keittiöön, kunnes sekunneissa olin taas taju kankaalla. :D

Ruskettuneet puustit.

Miten niin meillä juhlitaan aina vähän runsain eväin (toim.huom. Näistä tuli syötyä reippaasti alle puolet, onneks äidillä on iso arkkupakastin...)? :D

Allekirjoittanut veikeänä!

P.S. Löysin sen neonkeltaisen lakan yhdestä vaatekassista, joka  *kröhöm* kovin mystisesti piileskeli eteisen tuolin alla... ;)

Hei!

Kolmas kerta toden sanoo - niinhän se meni? Tämä on nyt kolmas blogini, sillä en tuntenut oloani kotoisaksi edellisessä. Ihan ensimmäisen blogini piilotin, ja saa nähdä, teenkö niin myös toiselle. Antaa sen nyt toistaikseksi näkyä.

Edelleen on kova halu kirjoittaa, aina se ei vaan kohtaa käytännön kanssa, kuten aiemmin on tullut huomattua. En ota kirjoittamisesta mitään paineita, mutta toivon, että tänne tulee jätettyä merkintöjä entistä enemmän!

Myös eräs uusi asia tässä blogissa on, esiinnyn nyt omalla etukirjaimellani.

Tervetuloa lukemaan! :)