Ulkona harmaata, päähän sattuu. Luulin hetken aikaa eilen, että pitää lähteä päivystykseen pääkivun takia, sitten onneks Burana åttahundra helpotti. Niin, eilen myös sain selville, etten läpäissyt ruotsin tenttiä, mikä ei kyllä yllättänyt. Nukuin melkein koko eilisen päivän pahoinvointia pois, välillä heräsin muutamaksi tunniksi katselemaan telkkaria/selaamaan nettiä/tekstailemaan.
Olin edellispäivänä lääkärillä, joka oli sellainen jollain "omalla tasollaan" oleva tapaus. Se näytteli mulle puolet ajasta Terveyskirjasto-sivustolta kuvauksia mun oireistani, välillä heitti puhetta väliin ja välillä taas vaan skrollaili sivuja ja yliviivasi hiirellä lauseita. Se naurahti ylimielisesti ja väänteli kasvojaan kun kerroin, miten olen vaivaani hoitanut toisen lääkärin ohjeistuksella. Kun kysyin, kuinka pitkään tämän vaivan kanssa pitäisi elää ennen kuin pääsee jatkotutkimuksiin spesialistille, hän sanoi, ettei ole koskaan ketään sinne vielä joutunut lähettämään. Loppujen lopuksi tajusin olevani ulkona huoneesta, mutta en tiennyt, mitä mun oikeastaan kuuluisi jatkossa nyt tehdä (vaikka kyllä kyselin itse). Loistavaa!
Ja jos nyt palataan vähän taaksepäin, niin kaiken lisäksi multa meni tää lääkäriaika ekalla kertaa ohi. Tämä ehkäpä sen takia, kun eräs hoitaja kehotti siirtymään toisaalle, sillä lääkäri kuulemma vaihtoi huonetta. Mulla oli jonotusaika sairaanhoitajalta, ja muutenkin tuolla olen tottunut sellaiseen, että oma varattu aika on keskimäärin 2 tuntia myöhässä, niin en osannut mennä kyselemään vastaanottoni perään kuin vasta siinä kohtaa, kun paikat näyttivät menevän neljän alla kiinni. Sitten pääsin uuteen jonotukseen ea:n puolelle.
Eilen aamulla vääntäydyin korvien huuhteluun, sillä en voinut enää niitä peruuttaakaan, ja voimani onneksi riittivät sinne asti. Siinäkin oli sähläystä alussa, sama kokematon hoitaja kuin eilenkin kyseessä. Hän siis kertoi olevansa tuore alalla. Olen kerran aiemmin ollut korvien huuhtelussa, ja tämä oli paljon kivuliaampi kokemus; se ruisku millä korviani huuhdottiin, hajosi varmaan viisi kertaa toimituksen aikana, kun paine oli niin kova. Hoitaja kyseli multa muutamaan otteeseen, huuhdotaanko vielä, ja sitten lopulta koko juttu päättyi siihen, että kipeämpään korvaani sattui _aivan_saatanasti_, kun joko paine tuli niin sietämättömän lujaa, tai sitten ruiskun pää tökkäsi jonnekin syvälle. :( Kyyneleet kihosivat kivusta silmiin ja säikähdin, että korvasta tulisi verta (ei onneksi tullut). En mä osannut sille hoitajallekaan suuttua, kun ei se sitä tarkoittanut, ei vaan oikeen osannut.
Lisäksi tällä viikolla on sattunut muitakin tylsiä juttuja, ja vaikkei nää näin kirjoittettuna näytä niin suurilta, mulle alkaisi jo riittää. :P Eniten harmittaa se, että joudun olemaan kaksi päivää työharjoittelusta poissa, ja että oikeastaan mun suunnitelmat kaikesta siitä mitä tällä viikolla meinasin saada tehtyä, ovat jäissä. Kiitos ja kuittaus, joskus on hyvä kirjoittaa ajatuksiaan ulos.
